Olemme koonneet työssämme usein kohtaamia kysymyksiä. Toivottavasti löydät listasta vastauksen kysmykseesi.
Jos et vastauksista huolimatta saa ongelmaasi ratkaistua, otathan suoraan yhteyttä meihin.
Kissan neuterointi
Koiran neuterointi
Kissan ja koiran korvia ei tarvitse rutiinisti puhdistaa, mutta ne tulee tarkastaa säännöllisesti esim. kerran viikossa. Jos korvakäytävässä on eritettä, likaa tai kosteutta, ne kannattaa puhdistaa.
Korvakäytävä pyritään pääsääntöisesti pitämään kuivana, jolloin tulehdusmikrobien kasvu estyy.
Jos korvassa on eritettä tai likaa, ei kosteus pääse poistumaan korvakäytävästä. Tällöin korva puhdistetaan kaatamalla korvakäytävä täyteen kädenlämpöistä korvanpuhdistusainetta Hiero korvan etu-alapuolelta, anna lemmikin ravistaa päätään, pyyhi irronnut lika korvanlehdeltä. Toista toimenpide niin monta kertaa, että korvakäytävä on varmasti puhdas epäpuhtauksista.
Kuivaa korvakäytävä näkyvältä osalta pyyhkimällä pumpulilla.
Korvanpuhdistusta on syytä harjoitella korvien ollessa terveet.
Palkitse lemmikkiä ahkerasti, jotta toimenpiteestä tulee lemmikille mieluista.
Haavanhoidon tavoitteena on pitää haava kuivana, puhtaana ja mahdollisimman hapekkaassa ympäristössä.
Tärkeää on estää haavan nuoleminen ja raapiminen. Leikkaushaava paranee parhaiten avoimena, kun taas vuotava haava tulee sitoa. Tulehtunut haava punoittaa, turvottelee, voi haista pahalle ja erittää. Side ei saa hautoa haavaa ja se pitää vaihtaa tiheästi, yleensä 2 kertaa päivässä.
Mikäli haava erittää on sitä hyvä suihkutella lämpimällä vedellä useita kertoja päivässä 5-10 minuuttia kerrallaan. On tärkeää, että kaikki kuivunut erite ja kuollut kudos poistuvat haavasta suihkuttelun aikana. Jos side on tarttunut eritteeseen, sitä ei pidä repiä irti, vaan irrotella liottelemalla kudosvaurion estämiseksi. Tulehtunut haava desinfioidaan laimennetulla Betadine®-liuoksella (1:10). Haava kuivataan huolellisesti. Karvat on hyvä ajella 2 cm marginaalilla haavasta. Apteekeista on saatavilla hyviä haavasiteitä, jotka ovat imukykyisiä, eivät tartu haavaan ja tarjoavat haavalle kuivat ja hapekkaat olosuhteet parantua.
Jos haava on suuri tai tulehtunut, vaatii se eläinlääkärin hoitoa. Muussa tapauksessa riittää huolellinen kotihoito. Oleellisinta on riittävä huuhtelu mahdollisimman nopeasti haavan syntymisen jälkeen ja säännöllinen haavan hoito.
Kaikilla lemmikeillä veri virtsassa yhdistyneenä kipuihin on hälyttävä merkki.
Vastaanottoaika varataan mahdollisimman pian. Virtsanäytteen voi toimittaa vastaanotolle jo ennen lemmikin kanssa tuloa, näin tutkimuksen tulos on valmis ja eläinlääkärin käytettävissä tutkimishetkellä.
Kissan pissassa esiintyvä veri on usein merkki virtsatietulehduksesta ja/tai virtsakiteistä. Sairaus vaatii virtsanäytteen tutkimisen ja hoidon määräämisen klinikalla. Tila voi olla todella kivulias ja saattaa johtaa virtsatietukokseen, joka on hengenvaarallinen tila. Vastaanotto aika pitää varata mahdollisimman pian. Kissan pissanäytteen otto saattaa onnistua kotona työntämällä teevati pissaavan kissan alle tai levittämällä muovi hiekkalaatikkoon ja keräämällä pissa siitä puhtaaseen astiaan.
Vanhenevan uroskoiran tavallinen vaiva on eturauhasen hyvälaatuinen liikakasvu, joka ahtauttaa virtsaputkea ja saattaa antaa verta virtsaan. Siihen saattaa liittyä myös eturauhasen tulehdus, jonka vuoksi koira on hyvä tutkia. Jos virtsatessa ei näytä olevan kipua, voi tutkimukseen tulla muutaman päivän sisällä oireen huomaamisesta.
Narttukoirilla kohdun verinen vuoto kiiman aikaan näkyy myös virtsassa. Muuna aikana esiintyvä verivirtsaisuus on merkki virtsatie- tai kohtutulehduksesta ja hoitoon on syytä hakeutua mahdollisimman nopeasti.
Normaalisti anaalirauhaset tyhjenevät koiran ulostaessa, eikä omistajan tarvitse tyhjentää niitä käsin. Erite on aina voimakkaan hajuista.
Jos rauhaset eivät pääse tyhjenemään normaalisti, ne saattavat tulehtua. Tällöin erite muuttuu usein paksummaksi, jopa rakeiseksi, vihreän mätäiseksi, veriseksi ja vieläkin pahemman hajuiseksi. Koira saattaa hangata takapäätään alustaan ja nuolla sitä ahkerasti. Tila on kivulias ja saattaa kehittyä anaalirauhasen paiseeksi.
Mikäli epäilet koirallasi anaalirauhasvaivaa, varaa vastaanotolta aika tarkastukseen. Moni selkäkipuepäily onkin osoittautunut anaalirauhasen tulehdukseksi. Tulehtuneet anaalirauhaset tyhjennetään ja huuhdellaan klinikalla. Eläinlääkäri määrittelee lääkehoidon ja muun jatkohoidon tarpeen. Joillakin koirilla anatominen poikkeavuus vaikeuttaa anaalirauhasen tyhjentymistä. Tällöin tyhjenemistä saatetaan joutua toistuvasti auttamaan käsin tai anaalirauhaset poistamaan operoimalla.
Useimmiten ne johtuvat jätteiden, liian rasvaisen tai muuten sopimattoman ruuan syömisestä, liian isojen palojen hotkimisesta, vierasesineen syömisestä, karvojen nielemisestä tai tarttuvasta bakteeri- tai virustaudista.
Häiriö korjautuu useimmiten kolmen päivän kuluessa. Tukihoitona lemmikille annetaan maitohappobakteereja, pektiiniä ja kaoliinia sisältävää ravinnelisää (esim. Canicur®, Aptus Attapectin®). Lemmikin nesteensaannista on huolehdittava ja ruokinta sovitetaan oireiden mukaan. Terveellä aikuisella koiralla voidaan pitää alkuun yksi nestepaastopäivä, jolloin annetaan ainoastaan vettä ja ravintolisää, ei ruokaa. Sen jälkeen keitetään puuroriisiä runsaassa vedessä ylikypsäksi ja annetaan aluksi pelkkää keitinvettä. Mikäli oksentelu ei enää jatku, annetaan myös riisiä. Kolmantena päivänä, jos tilanne on edelleen korjaantumaan päin, lisätään riisin ja keitinveden joukkoon raejuustoa ja keitettyä vähärasvaista lihaa tai kaupallista ruoansulatusongelmiin tarkoitettua ruokaa. Tarjoa kädenlämpöistä ruokaa useita pieniä annoksia päivässä. Palaa normaaliin ruokaan hitaasti, noin kahden viikon kuluessa, sillä herkistynyt ruoansulatuskanava ärtyy helposti uudelleen. Ärtynyt suolen limakalvo voi antaa pieniä määriä punaista verta ulosteeseen, tämä ei yleensä ole hälyttävä merkki. Tukihoitoon kuuluu tärkeänä osana myös lepo.
Oksentelu ja ripulointi on oireena myös muutamassa vakavassa, nopeaa hoitoa vaativassa tilassa, kuten esimerkiksi mahalaukun kiertymä, suolen tukos tai vierasesine maha-suolikanavassa. Näihin liittyy usein voimakkaat, jatkuvat kivut, jotka ilmenevät rauhattomuutena, läähättämisenä ja jäykkänä liikkumisena. Voimakas oksentelu ilman oksentamista ennakoivaa pahoinvointia ja ”pumppausta” on myös huono merkki, samoin jatkuva oksentelu jokaisen syönti- / juontikerran jälkeen ja niitä ilmankin.
Useimmiten lemmikin oksennus- ja ripulitauti menee ohitse muutamassa päivässä hyvällä oireenmukaisella hoidolla. Vastaanotolle on kuitenkin syytä tulla, jos lemmikille ei saada menemään nestettä riittävästi (noin 0,5-1 dl / elopainokilo + ulosteen ja oksennuksen mukana elimistöstä poistunut nestemäärä) tai jos lemmikillä on kuumetta (yli 39 °).
Lemmikkien suuhygienian pahin ongelma on hammaskivi. Hammaskivi muodostuu hampaan pinnalle kovettuvasta plakista, ruuantähteistä ja mikrobimassasta.
Jos plakki poistetaan säännöllisesti, edes pari kertaa viikossa, hammaskiven aiheuttaman ientulehduksen riski on pienempi. Ientulehdus jo itsessään on kivulias ja elämänlaatua huonontava sairaus. Edetessään ientulehdus johtaa hampaan kiinnityskudoksen tulehtumiseen ja hampaiden irtoamiseen.
Paras ja tehokkain keino hammaskiven muodostumisen estämiseksi on hampaiden harjaus. Hampaat on harjattava tai pyyhittävä hampaat puhtaaksi plakista säännöllisesti. Lemmikeille on kehitetty omat hammastahnat, joiden sisältämät aineet omalta osaltaan auttavat irrottamaan epäpuhtauksia hampaan pinnalta ja estämään hammaskiven muodostumista.
Kissat ja koirat saavat tartunnan jo emoltaan, eikä niistä päästä kokonaan eroon ahkerallakaan lääkinnällä. On jopa esitetty että tietty määrä sisäloisia vahvistaa elimistön puolustusjärjestelmää.
Säännöllisillä sisäloishäätölääkityksillä pystytään loisten määrä pitämään kurissa. Lääkevalmiste ja antotiheys valitaan lemmikin elinolojen mukaan. Esimerkiksi vain sisätiloissa asustelevalle lemmikille riittää pelkästään suolinkaisiin tehoava lääkevalmiste, kun taas metsästävä kissa tai koira tarvitsee ainakin ajoittain lääkkeen joka tehoaa myös heisimatoihin.
Pentuvaiheessa sisäloishäätö on syytä toteuttaa 5 kertaa kahden viikon välein, näin estetään emolta saatujen suolinkaistoukkien pesiytyminen elimistöön. Sen jälkeen, ensimmäisen elinvuoden aikana noudatetaan tiheämpää ohjelmaa; lääkitys 3 kuukauden välein.
Yli yksi -vuotiaat kissat ja koirat suositellaan madotettavan kahdesti vuodessa.
Ulkomailla matkustelevien on kiinnitettävä erityistä huomiota loishäätöihin, ulkomailta mukaan saattaa tarttua mm. ekinokokki tai sydänmato, sekä kirppuja, joita Suomessa ei tällä haavaa esiinny.
Tartunnan voi saada jopa ilman eläinten välistä kontaktia ja kuolleisuus on korkea.
Mitä enemmän sairastuneita yksilöitä on sitä enemmän on myös taudinaiheuttaja mikrobeja aiheuttamaan uusia tartuntoja. Rokotuksen voima piileekin kollektiivisessa vastuussa. Useita sairauksia on saatu näennäisesti kitkettyä maailmasta massarokotusten avulla (nk. laumaimmuniteetti). Kuitenkin ne puhkeavat herkästi epidemioiksi alueilla, joiden populaation rokotussuoja on puutteellinen.
Suomessa kissojen tavallisimmat rokottamalla torjuttavat tarttuvat taudit ovat kissarutto (=panleukemia) ja herpes- ja kalikiviruksen aiheuttamat kissanuhat, sekä ihmisiinkin tarttuva raivotauti, vesikauhu eli rabies.
Koirilla torjutaan penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta, parvoripulia , kennelyskää ja rabiesta. Koirien kausiflunssalla; kennelyskällä on useita aiheuttajia. Perusrokotteeseen sisältyvä kennelyskäkomponentti antaa suojan vain vuodeksi, siksi riskiryhmien yksilöt sekä tartunnalle erityisen paljon altistuvat koirat (massatapahtumat) on syytä rokottaa vuosittain.